Elossa!

Mä olen kertakaikkiaan ylittänyt itseni. Ja jossain mieleni sopukoissa, piilossa josta se vain hetkittäin tulee esiin, pelkään että en jaksa enää kauan. Olen käynyt koulussa!, järjestänyt opiskeluasiani kuntoon, kysellyt ja sopinut erityisjärjestelyistä kurssien suorittamiseksi, ja ollut lisäksi lähes ahdistumatta kokonaisen viikon. Asia jossa en ole onnistunut edistymään mitenkään, on laihtuminen. Paino junnaa edelleen siinä 54,5-55kg välillä. Jos jättäisin herkkujen syömisen, olisin varmaan laihtunut kilon. Jos jos...eilen kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja tein hieman lihaskuntoa. Eihän niin pieni määrä paljoa kaloreita kuluta, mutta jos nyt hieman edes kiinteyttäisi...3-4 kertaa viikossa olisi hyvä määrä, muttakun. Tai sitten joka päivä.

Muuten kuin laihtumisen suhteen ulkonäköasiat ovat paremmin. Olen meikannut ja harjannut hiukset, käynyt suihkussakin tarpeeksi. Muutenkin ihonhoito on ollut viikon teema: naamioita, kuorintaa, käsihoito, epilointia...ja jopa kynsilakkaa! Olen ollut viimeiset pari kuukautta aika hirveä peikko, ja nyt se saa muuttua ihan lopullisesti. Seuraavaksi on tulossa hiusten värjäys, päädyin takaisin mustaan. Muutenkin tyylini on muuttumassa taas kerran mustempaan/gootimpaan päin. Ikinä en ole siis mikään trueGootti ollut, mutta jotain sinnepäin. Jotenkin musta, hameet, röyhelöt, korsetit ja tumma meikki vaan on kaunista. Tällä viikolla on ollut korsetti päällä lähes joka päivä! Mullahan on niitä vaan 4 kpl...

Mittoja &muuta

Voiko enää olla säälittävämpää kuin olla iloinen siitä, että jaksoin aamulla käydä suihkussa? En tiedä pitäsikö itkeä vai nauraa, lähinnä naurattaa. (BTW, tekeekö muilla tää blogger sitä, et yhtäkkiä kursori hyppää väärään paikkaan? Mulla aika useinkin.)

Eilen olin aamusta (tai päivällä, mut olin vasta heränny) taas paniikissa, kävi jo mielessä että pahentaako nää lääkkeet sitä. Pystyin kuitenki lähtemään postiin ja kauppaan, jossa meinas kassajonossa taas panikoida, mut selvisin. Illalla otin vähän panacodia ja yhen bissen, ja olo oli ihan mukava. Päädyttiin jopa aikuisten leikkeihin, mitkä on meillä vähentyny ikävä kyllä ihan mun takia. Tai tän mun jokapäiväisen paniikkikohtaus-ahdistus-eijaksavälittää olon takia. Tänään joudun oleen yksin melkein koko päivän, en tiiä mitä tekisin. On ollu parempi aamu ku pitkään aikaan, ja pohdin jopa käyväni jossain...ennen tykkäsin käydä yksin kirjastossa, shoppailemassa, mitä vaan...nyt en uskalla lähteä. Tossa lähellä on kyllä parikin kirppistä voisin käydä siellä katteleen, on ainaki lähellä kotia jos pitää päästä pois.

Aamupaino 55 tasan. Kesään -5kg? Kuulostaa hyvältä...ei liikaa, mahdollista (jos oikeasti yritän). Ruokapäikyn pitäminen on jääny, mut voisin ehkä alkaa sen taas...tai ainaki paino/senttipäikky, ja sillon tällön ruoatki ja liikunta aina.

Strategiset mitat tällä hetkellä: paino 55kg, vyötärö 68cm, maha (1cm navan alapuolelta) 80 cm ja reisi 55cm. Tästä jo näkee missä on ongelma: vararengas pitäis sulattaa, samoin reisistä ihraa pois. Vyötärökin saa kaventua, mut se ei oo niin iso.

Kesään, eli 1.6. mennessä: -5kg /tai/ maha -5cm ja reisi -3 cm. Aion mitata kerran viikossa (nyt on kai tiistai, nii sit tiistaisin) ja päivitän tännekin toisinaan, silloin kun on jotain muutosta.

I don't want to talk about it

Kävin perjantaina kaupungilla miehen kanssa, ja selvisin! Tosin apteekissa alkoi sydän hakata ja välillä hermoilin, mutta paniikkia ei tullut. Nykyään pelkään mennä mihinkään tai olla kenenkään seurassa, kun pelkään että tulee paniikkikohtaus. En oo saanu nukuttua tiistain jälkeen kunnolla koska stressaa. Eka se psykiatrin käynti, sitte psykologi (johon en menny) ja sit se, että viikon päästä pitäis olla kouluun menossa. Enkä todellakaan ole siinä kunnossa, että haluaisin/pystyisin. Ja sit jos en käy siellä, en saa suorituksia ja sitte opintotukee joutuu maksamaan takas...tarvisin oikeesti sitä saikkua niin että voisin hakee sairaspäivärahaa. Mut eihän se psykiatri voinu mulle sitä kirjottaa. Ei se auta et sain takautuvasti saikkua, ku en kai voi sitä hakee enää viime kuulle. Vituttaa enkä tiiä et keneltä pitäis kysyä tai kuka vois auttaa.

En tajua et miten se psykiatri luuli et mä voisin mennä kouluun, ku mä en nykyään edes jaksa käydä suihkussa tarpeeks usein. Eilen kävin, puhtaat hiukset jee! Nii ja eilen alko ahistaa ku en päässy pelissä yhtä pomoa läpi, sikavaikee. Tai ei varmaan oo, mut oon niin surkea kaikissa peleissä et en osaa ees jotai 12-vee pelejä kunnolla. Eilen myös leivoin, ja aloin lukemaan kirjaa jonka sain äitiltä. Nyt se on melkeen lopussa, ja alan varmaan suoraan toisen osan, se on 5-osainen sarja. Ja heti aamulla imuroin, olin aika aktiivinen siis.

Syömisen suhteen on menny vähä oudosti: se karppauksen alottaminen alko sit ahistaa (ylläri) nii että en oo vielä ainakaan alottanu, ku tuntuu ettei voi mitään syödä mitä ennen, ja kaikki mitä pitäis syödä on kallista. Mut ei oikeen mikään maistu nytten, en ole moneen päivään saanu kahviakaan alas(!?) ja mikään ruoka ei maistu. Siis vaikka on nälkä. En jotenki uskalla ottaa mitän kaapista, eikä tee mieli. Ruisleipäki aiheuttaa puistatuksia...porkkanoita meillä kyllä on, sellasen vois kuoria itelleen. Mies onneks on hommissa tänään, ja saa siellä ruokaa nii ei kotona laiteta mitään. en jaksais alkaa improvisoimaan kaapeista, vaikka yleensä oon aika hyvä siinä ja se on hauskaakin.

Yhteenveto mun viikosta: Kaikki ahistaa koko ajan, välillä on ihan ok-hetkiäkin. Toisaalta elän aika lailla omassa kuplassa nyt, koska kaikki ulkomaailman asiat on niin pelottavia. Ja täällä kuplassa on ihan mukavaa, mut silti tiiän et joskus pitää alkaa elää normaalisti.

Tän päivän tavoitteet: Harjaan hiukset, siivoan tai tiskaan, siivoan kissojen laatikon, yritän päästä sen pomon läpi siittä pelistä, luen. Iso ehkä kaupassakäynnin suhteen, saatan mennä jopa yksin tai sitte mennään illalla yhessä.

Torstai

No onhan se paino tullut 0,5 kg alas..öö..viikossa? Jee. Nyt mä ihan oikeasti jätän herkkujen ahtamisen muille. Tänään olen herännyt jopa puoli kymmeneltä (torkutin 2 kertaa) koska piti perua psykologin aika ennen kuin se on. En siis jaksanu lähteä sinne aamusta ku vaikee päästä kulkemaan ja jotenki hölmöä ku eilen kävin tuolla psykiatrilla. Tunnin päästä pitäis lähteä tanssiin jos meen. En ole käynyt 2 viikkoon, eka olin reissussa ja sit flunssainen. Ajattelin eka et en mene, kun sain ihanan paniikkikohtauksen päivällä joka ei vaan loppunu...pahin olo ikinä. Sit otin toisen lääkkeen ja menin sänkyyn makaamaan, kesti kauan et sai nukuttua eikä tuntunu et se vaikuttaa se lääke, mut vähä nukuin nii sen jälkeen oli menny ohi. Mut mun pitäis mennä bussilla (pelottaa) ja tulla pois yhen tutun kyydillä (pelottaa) nii en oo varma. Huomenna ainaki pitää mennä ostaan lääkkeitä lisää. Kaikki rahat meni kerralla mitä tulikin, vituttaa. Sitte mies vielä sanoo et ei saa koskea säästötiliin, ihanko mä olisin ikinä käyttäny meidän rahoja ilman sanomista! Tilasin vasta vaatteita, mut se ite halus että mä tilaan ja sano että saa maksaa mitä vaan.

Luin tänään paljon lisää karppauksesta, ja aion alkaa sitä harrastaa. Ainahan sen voi lopettaa, jos näyttää et painoo tulee lisää. Ja se olis kai terveydellekin hyväksi, ainakin kertovat siellä foorumilla päässeensä iho-ongelmista, väsymyksestä ja ahmimisesta. Siis paljosta muustakin, mut noi on ne jotka mua vaivaa myös. Joillakin oli vatsavaivat, pahatkin, parantunu jne...ja jos sillä voi päästä tosiaan tosta ahmimisesta ja kontrolloimattomista himoista, niin mikä sen parempi! Tänään oon jo syöny vähä vähemmän hiilaria, ajattelin et eka vähennän sillain hiljalleen ja sit otan tiukan alkuvaiheen. Pitäis mennä hakeen joku kirja ja lukea enemmän faktaa.

---edit---
Ja mä haluaisin ihan "oikeen" blogin, siis sellasen jossa kerron kaikesta muustakin kuin paskasta mitä mun päässä on. Sellasen jossa hehkutetaan uutta peliä (Tekken 6 <3) ja laitetaan kuvia lemmikeistä. Ehkä sellainen vielä syntyy, ja tämä kuolee. Tosin tän nimi on aika hot. Ehkä mä vaan poistan täältä vanhat tekstit ja muokkaan tästä uuden. Kun ei mua nyt haittaa jos joku tuttu huomaa et toihan kirjotti ennen sitä- ja sitä, se onkin tää tyyppi! En jaksa välittää.

ruokavaliopohdintaa ja yhteiskunnan epäkohtia

Taas olen syönyt liikaa. Miksi minä en enää ole se tyttö jolla paino vain putoaa, eikä nouse edes vähän tai väliaikaisesti? Minä olen se joka jumittaa. Ja tiedän kyllä miksi, koska syön liikaa. No tänään oli ihan ok päivä, liikutamäärään nähden syömiset ihan kohtuulliset. Pyöräilin siis aamulla urheasti psykiatrille, jonka kanssa aloimme edistää mun terapiaan pääsyä. Viimeistään syksyllä siis. Ja lisäksi pieni kävelylenkki. Samalla mun lääke nostettiin tuplaan nykyisestä, 1-2 kk päästä katotaan auttaako. Terveyskeskuslääkäri oli laittanu mut minimiannokselle, vaikka vanhalla lääkkeellä oli maksimi eikä toiminu.

Mulla on ollu nyt viikon elämäni ensimmäiset laihdutuspillerit. En tosin joka päivä muista ottaa, ne pitää ottaa ennen syömistä, muuten alkaa närästää aika tuskallisesti. EN tiiä onko ne vaikuttanu, kai vähän aineenvaihdunta nopeutunu. Oon harkinnu karppaukseen ryhtymistä. Luin netistä tietoa, ja viljojen tms. poisjättö tuntuu kyllä hyvältä ajatukselta. Koska viime aikoina ei ole ollut mitään suklaanhimotusta, niin voi yrittää noista leivistä tms myös eroon. En kyllä kovin tiukkaa aio alkaa vetää, koska liika rasvansyönti pelottaa ja lihaa en aio enempää ainakaan syödä, et proteiinipitosia kasviksia ja kalaa. Ja kasviksia tai hedelmiä en syö kyllä liikaa, ehkä sillain valikoi et harvakseltaan niitä kaikkein sokeripitoisimpia. Tosi selkeetä tekstiä, valitan... karppaus.info on hyvä sivu (joo en jaksa linkittää).

Nii se psykiatrikäynti oli ihan ok, vaikka se vähä liikaa keskitty mun kouluun...aina se vitun koulu. Mä haluaisin et voisin puhua itsestäni ja koittaa itse parantua, enkä vaan sillain et koulun saa hoidettua vaan ihan kunnolla. Mitä väliä sillä on jos pystyy opiskelemaan, mut kaikki muu on ihan paskaa ja ahdistaa eikä pysty mihinkään? Mua ei kiinnosta opiskella. Piste. Nyt se on sanottu! EVVK. Mulla ei ole minkäänlaista motivaatiota. Koska musta tuntuu et se pahentaa oloa niin paljon. Mä olen vitun loinen, haen kelasta muiden maksamat veroäyrit enkä kykene edes koulua käymään saati sitten töihin. Musta ei vaan ole tämän yhteiskunnan vaatimuksiin, koko ajan pitäis olla tehokas ja oppia uutta ja vetää jotain vitun superelämää. Siihen päälle vielä 2,1 kakaraa ja omakotitalo. EI KIITOS! Tehkööt ne ylipitkää työpäivää jotka sitä haluaa, minä irtisanoudun. Jos olis mahdollista saada vaikka osa-aikatyö josta sais vähän palkkaa niin ottaisin, mut kun ei ole ajokorttia (millä rahalla!?) eikä koulutusta eikä kokemusta niin ei onnistu. Ja sit vielä pitäis olla tiimityöskentelijä ja aloitteellinen ja persoonallinen ja kannustava ja ja ja...kun ei mihinkään kelpaa niin olkoot.

Niin ja tästä saa sitte vetää herneet nenuun ja huomata, kuinka paska voikaan mielenterveytensä menettänyt ihminen olla. Laiska, tyhmä ja saamaton. Mutta älkää kuvitelko että elämä tuella ja lainalla on mitään luksusta, varsinkaan kun sitä pitää hoitaa seonneella päällä.

Niin sain mun ekan ihan virallisen diagnoosin tänään. Virallisesti hullu, vaikka lääkkeet on ollu jo puoltoista vuotta.

citius, altius, fortius

Netti toimii hi-taas-ti. Kuin vanhoina puhelinmodeemiaikoina. Mutta onneksi ei ole mihinkään kiire, eihän minulla nykyään ole. Ylihuomenna on se psykiatrin aika, jännittää vähän että mitä siellä saan sanottua ja saanko edes saikkua.

Eilen kävin ihan yksin kaupassa. Aika pitkä aika siitä, kun olen käynyt missään ihmisten ilmoilla yksin. Harhailin siellä käytävillä miettien mitä ostaa, kaikessa on natriumglutamaattia ja miljoona muuta E:tä tai sitte on kallista tai tai...

Sama on jatkunut, eli lähes joka päivä syke nousee yhtäkkiä ja olo on kamala. Välillä kohtaus iskee ahdistuksena ja joskus jopa itkuna. Ennen itkin jatkuvasti, nyt en pysty vaikka haluaisin.

Aloitin tänään ruoka- ja liikuntapäiväkirjan. Ajattelin että on ehkä helpompaa jättää turhat pois, jos kaikki pitää kirjoittaa ylös. Liikunnasta pidän kyllä taukoa tänään, koska lihakset ovat jumissa kun eilen tein niin paljon lihaskuntoa. Olen joka päivä olympialaisia katsoessa nostellut painoja, tehnyt kyykkyjä jne. Kiitos Suomen pronssinaisille motivaation lisäämisestä ja hyvästä esimerkistä.

...

En tiiä kannattaako edes kirjoittaa enää. Onko tässä mitään järkeä? Onko missään mitään järkeä? Ettei voi lähteä käymään sukulaisilla, koska ahdistaa. Ettei voi edes yhdessä siskon kanssa katsoa telkkaria, kun ahdistaa. Että äiti kyselee mun lääkkeistä huolissaan. Enkä saa edes kerrottua mitään, en sitä etten enää käy koulussa, tai että mitä lääkkeitä mulla on ja miksi...lääkkeet lääkkeet lääkkeet ja silti monta kertaa päivässä sydän alkaa hakata liian nopeaa ja tuntuu että vajoaa johonkin transsiin.

Mun tekis mieli itkeä, mutta en voi. Kyyneleitä ei tule. Mä en ole surullinen, mä olen sekaisin. Toissailtana tekin mieli viilltää ihan sikana, mutta en saa. Näykin kättä vähän lankasaksilla, siinä on nyt pistemäisiä jälkiä mutta ei niitä helposti huomaa tai tiedä mitä ne on.

Kun vois vaan unohtaa kaiken.