Voima

Kävin eilen psykiatrilla, se oli niin vapauttava ja voimauttava käynti! Aluksi tietenkin keskustelu meni tavallisia lapsuuden trauma-uria, mutta (johtuen osittain siitä, että olen itse pohtinut näitä ongelmiani aika paljon) löydettiin myös syitä ahdistukselle ja pakko-oireille. Yleensäkin se, että joku sanoi käytökseni olevan pakko-oireista, pudotti painon harteilta. Nyt minä oikeasti tiedän mikä on hätänä ja osaan yrittää taistella kohti luonnollista olotilaani. Vuosiin en ole ollut oma itseni kokonaan, juurikin nuo pakko-oireet ovat kahlinneet minua, muuttaneet jopa mielipiteitäni ja tapojani ajatella. Nyt on korkea aika kapinoida sitä vastaan, ajaa häiriöt pois minusta. Eli psykiatri oli todellakin asiansa osaava ja mukava ihminen. Lääkitys nostettiin takaisin 20mg:hen, mutta en ole vielä voinut nostaa kun ei ole varaa ostaa vielä lääkkeitä.

Minun ei tarvitse olla täydellinen.

Ja tuo kuvaus mun täytyy muuttaa, kunhan jaksan siihen miettiä jotain mukavaa. Tuo ei pidä enää paikkaansa.