Aamukuulumisia

Ja nyt tekee mieli oksentaa, koska söin melkein kolme näkkäriä juustolla, kinkulla ja kurkulla. Viimesen jätin kesken ku alko maistua pahalta. Ton piti olla aamiais/lounas, mut tuntuu liialta. Liikaa näihin läskeihin. Eilen sentään jätin mässyt ostamatta ja tanssitunti oli tosi rankka, olin ihan hengästyny ja hiessä. Mut iltapalaksi vedin vielä munakasta. Mua ahdistaa kun en tiedä painoa, eikä laihduttaminen onnistu ilman vaakaa.

Oon nyt aamulla vähä lukenu tenttiin, mut en tiiä onko se tarpeeksi. Kohta se nähdään. Voisin kyllä jumpata nyt vähän ennen ku pitää lähteä kouluun. Jos ei olis noin paska ilma, vois kävellä vaikka kauemmas pysäkille, mutta en todellakaan tee sitä tällä säällä. Näyttää tuulevan mukavasti. Kesä ei tule ikinä.

Paska päivä

En jaksanut mennä kouluun aamulla. Nukuin sohvalla, kunnes piti lähteä kuntoutukseen, joka on btw ihan perseestä. Siellä ryhmässä ei käy juuri ketään, ja se vetäjä on ärsyttävän yltiöpositiivinen ja puhuu itsestään koko ajan. Mua ei oikeesti kiinnosta. Sit menin kotiin, nukuin taas sen jälkeen kun olin saanut paniikkikohtauksen. Suoraan sängystä bussiin ja luennolle. Nyt oottelen et lähen tonne jääkylmään ilmaan kävelemään tanssitunnille. En käyny sielläkään viime viikolla, ku oli selkä kipeä ja laiskotti. Mulla tulee aina siellä ihan kamala päänsärky ja heikotus. En tiiä miksi, ei vaikuta oonko syönyt vai en. Ehkä se on vaan liian myöhään.

Eilen oli kivaa, oli vuosipäivä. Käytiin kylpylässä ja syömässä (hyvää mutta vitusti kaloreita, pastaa). Sit vielä kermalikööriä. Olin siis tipattomasta tauolla juhlapäivän takia. Juon varmaan synttäreillä, mut sit muuten ens kuu myös tipatonta. En tiiä johtuko toi tän päivän väsymys ja ahistus siitä et join, vaikka en paljoo. NO hyvä vaan jos en uskalla juoda, eipä tuu mokailtua ja kaloreita siitä.

Tekee mieli mennä kaupan kautta jotain hyvää...tai edes jotain välipalaa, viimeks syöny joskus 6 tuntia sitte. Mut tänäänki tullu liikaa kaloreita nii ehkä en. Kuntoutuksessa kävin vaa'alla, näytti järkyttävän paljon. Oli kyl vaatteet päällä ja juonu kahvia jne. mut silti. Kohta oon ylipainonen jee vittu.

MÄ vihaan tätä säätä, on liian kylmä. Nytki on pipo ja 2 villasukat ja villahuivi jne. mut silti oon ihan jäässä ulkona, vaikka kuljen bussilla. Haluan etelään, johonki rivieralle tai jonneki. Tää oikeesti pahentaa kaikkea, ei voi mennä ulos ja sit tulee hulluksi sisällä, tulee syötyä ja ulkoilemalla ei voi kuluttaa kaloreita. Ja vituttaa koko ajan eikä huvita mennä mihinkään. Toivu siinä saatana masennuksesta ku ei voi edes roskia viedä ku jäätyy.

Joo ja en oo tarkistanu mitään kirjotusvirheitä enkä jaksa korjata, tai muutenkaan miettiä minkälaista tekstiä tulee. Mulla on niin paska olo, haluaisin vaan luovuttaa ja maata kotona, mut en kehtaa ku kaikki jäis kesken ja mä en ole luovuttaja. KAi mä yritän näyttää ulospäin normaalilta tai jotain. Ku tiiän et jotku idiootit vaan pitäis mua laiskana ja tyhmänä, eikä tajuais et oon sairas.

Mä haluan vaan laihtua. Miks mä en edes sitä osaa? Mikään ei mahdu päälle ja sit tää menee vetämään jotain vitun suklaakeksejä yms. Joku yks päivä meni hyvin nii sit tulee 3 huonoa, ei tää näin toimi.

Epätoivo

Mä en tajua miks mun pitää mennä kommentoimaan noin typerästi kenellekään (ks. edellisen kommentit). Miks mun pitää suuttua ihmiselle, jota en edes tunne, jostakin turhasta kommentista. Mut vastaisen varalle, kaikille lukijoille: älkää ottako itseenne mitä mä tässä kirjoitan. Mä en sensuroi itseäni mitenkään täällä. Mä en jaksa sensuroida itseäni joka paikassa. Teen sen jo kotona, äitille, koulussa, kavereille...jopa kuntoutuksessa. Nykyinen lääkäri on ainoa joka tietää missä mennään. Ja psykologille mulla on mahdollisuus kertoa ens kuun alussa.

Pari päiväähän mä olinkin ihan kunnossa, mut nyt taas sisällä on se möykky, joka imee kaiken hauskan ja iloisen itseensä niin että jää vaan tyhjä kuori. Toisaalta oon kuitenki pysyny toimintakykyisenä, joten pitää kai siitä olla tyytyväinen. Suorittaa vaan elämää pois, joka päivä, miettiä että miksi. Mitä hyötyä mistään on? Silti en aio luovuttaa, koska uskallan vielä toivoa, että jonakin päivänä ehkä on paremmin.

Mun tekis mieli tuplata lääkeannos, jos se taas hetkeksi helpottais? Mut en uskalla, ku sit resepti loppuu liian aikaisin. Toisaalta haluaisin myös kertoa mun lääkeriippuvuudesta (koska sitä kai se on), mut en uskalla, jos multa sit otetaan kaikki pois. Mä olen ihan sekaisin, toisaalta en halua ottaa särkylääketä pääkipuun, mut sitten saatan toisena päivänä vetää ihan mitä sattuu lääkkeitä että sais pään vähäksi aikaa turrraksi. Mua alkaa jo niin väsyttää tämä. Millon mä olen ollut normaali? En varmaan ikinä. 23 vuotta paskaa alkaa jo riittää. Mä haluaisin osastolle. Niin, siinä se nyt on. Mä haluaisin, muutenkin kuin heikkoina hetkinäni. Mä haluaisin edes viikottaisen terapian, en satunnaista eri psykologille ja psykiatreille pomppimista. Selitä elämäs joka kerta uudestaan, mikään ei etene.

Mun tekee pitkästä aikaa mieli viiltää, että tuntis edes jotain. Mutta sitäkään ei vittu voi tehdä kun mies alkaa valittaa. Edes sitä omaa yksityistä terapiamuotoa ei saa harrastaa. Olen kyllä kokeillut itseni hakkaamista tavaroilla jne mutta ei se ole sama. Jos on jo valmiiksi kipua, ei se ole sama. Haluan verta. Kontrolloitua kipua, en satunnaista mätkimistä. Ei mulla ole edes mitään terävää. Niin, kerran yritin polttaa itseäni mut ei sekään vastaa. Jos viiltelisin itseäni kissalla, syyn voi työntää sen niskaan? Mä alan huvittaa jo itseänikin. Jos vaan ottais niskasta kiinni ja vaikka tekis jotain askelkyykkyjä tunnin ennen kuin pitää mennä kouluun.

Samaa paskaa

Joudun olemaan yksin yötä, ku mies joutu meneen sen porukoille, aina ihme säätöä (eijaksaselittää). Toisaalta saa selata jotain thinspoo vaikka koko yön ihan rauhassa. Mulla vaan tulee aina vitun skitso olo yksin kotona, ihan samantien ku ovi menee toisen perässä kiinni. En pystyis asumaan yksin ikinä.

Kuuntelen Rihannaa..tykkään kaikista uuden levyn biiseistä mitä oon kuullu. Tiedän vaan et jos kerron yhelle "kaverille" et tykkään tästä nii se alkaa kitistä ja vittuilla. Mulla menee sen ihmisen kans niin hermot. Valittaa et sillä ei ole rahaa, vaikka mä olen opiskelija ja se on töissä, se vaan juo kaikki rahansa ja on vitun läski ääliö. Anteeksi mä en ole oikeasti näin paha ihminen mut mua ottaa päähän kun se ajattelee vaan omaa napaansa AINA. Valittaa pikkuasioista aikunen ihminen, ja vaikka mä oon kertonu sille et oon vammaillu syömisen kans nii silti se kehuskelee mun kuullen miten se ei ole syöny mitään koko päivänä (ja sitäpaitsi valehtelee, ei se olis nii iso jos se ei söis). Muutenki se valehtelee omista sanomisistaan ja kaikesta, liiottelee omia juttujaan jne jne.

Hajottaa. Ihan levoton olo, ku tuntuu et pitäis tehdä jotain, mut en osaa aloittaa. En uskalla mennä hakemaan pyykkejä kuivumasta kellarista enkä lähteä kävelylle. Oikeestaan tekee mieli ahmia, mut en jaksa alkaa oksentamaan. Voisin melkein ottaa unilääkkeen ja nukkua vaan. Ku jos en mee nukkumaan, sit kuitenki syön vielä lisää ja lihon. Muutenki syöny tänään liikaa. Pitäis jumpata mut ei kiinnosta/jaksa. Huomenna on sikapitkä päivä. Jos nyt nukun, voin herätä aikasin jumppaamaan. Paitsi et ne mirtazapinit tekee vielä aamullaki ihan veltoksi.

Etin kasan thinspovideoita ja yritän edes käsiä treenata. Läski ja laiska.

Läski =laiska, tyhmä ja saamaton.

Laiha = Kaunis, kontrolloitu ja täydellinen.

Läpinää

Luin Hopealusikan blogista 2 hänen novelliaan, suosittelen kaikille lukijoilleni. Järkyttäviä, mutta todella hyvin kirjoitettuja, ei mitään teiniangst-kamaa.

Sorruin syömään eilen illalla suolakeksejä (juustolla, iljettävää) ja englanninlakuja. Ja tänään ison vaalean sämpylän koulun kahviosta. Great, näinhän sitä laihdutaan. Eiliseltä jäi treenikin tekemättä, tänään on ihan pakko. Tosin pyykinpesukin käy yhdenlaisesta treenistä, kun pyykkitupa on toisessa talossa, saa roudata koria portaita alas, pihan läpi ja kellariin. Ja takaisin tietenkin. Mutta sen lisäksi tarvin oikeaa treeniä. Paljon.

Aamulla lähti kyllä kaikki kuvitelmat laihtumisesta, kun sovitin vaatteita. Farkkuminari ei oikein mahtunut...ei mahdu juuri mikään hienoimmista vaatteista. Kesällä haluaisin olla jo alle viidenkympin. Silloin menee mikä tahansa vaate kaapista päälle.

Sekalaisia sepustuksia

Mä en enää tarvitse unta. Tai siis toki nukun 4-8 tuntia yössä, mutta se riittää. Koulussa ei väsytä, illalla ennen nukkumaan menoa vähän. Pystyn nukkumaan siis ilman mitään lääkkeitä, turhaan tuli ostettua nuo mirtazapinit, onneksi ei olleet kalliita. --kahviakahvia-- Heräsin siis tänäänkin avomiehen kanssa yhtäaikaa (menee aikaisin töihin). Olin reipas ja tiskasin!

Olen rakastunut Rihannan uuteen Russian roulette-biisiin, vaikka hänen tyylinsä ei yleensä sytytä. Tekisi mieli ostaa se levy...en tiedä ostanko, koska eilenkin tuli shoppailtua vähän. Ostin Herttuatar-leffan jossa on Keira Knightley (thinspo!), avomiehelle toisen leffan 3-vuotispäivän lahjaksi, ja 2 keittokirjaa. Ne oli vain 3 egee kappale. Toinen on jäätelö-kirja ja toisessa näytti olevan hyviä salaattiohjeita. Alennusmyynnit rulettaa :)

Mulla on mielenkiintoinen aamiainen: lääkkeet, piimää ja kahvia. Piimää, koska yritän parannella mahaani antibioottikuurin jälkeen, joka loppui eilen. Olen myös ollut tipattomalla, ihan hyvin on mennyt, itse asiassa ajattelin jatkaa ensi kuunkin (vaikka silloin on synttärit kyllä). Ei tule turhia kaloreita juomista, ja ei tule syötyä kännissä/krapulassa mitään paskaa.

Eilen käytiin kävelyllä, olisin halunnut mennä pitemmälle mutta oli jo myöhä ja mies halusi nukkumaan, ja mulla tuli jalka taas kipeäksi. Siinä on joku marssimurtuma tms. tai sitten vaan vaivaisenluu kipeilee. Mutta korkkareista en luovu. Tänään pitäisi treenata varmaan illalla. Ärsyttää, kun laihtuminen ei etene tarpeeksi nopeasti. Tai en tiedä olenko laihtunut ollenkaan, kun ei ole sitä vaakaa. Siihen vois kyllä tänään panostaa viimeiset rahat, tai ei ihan viimeiset mutta täytyy kai sitä jättää loppukuulle ruokarahaakin. Tai jos ei jättäis...Pelottaa, että jos meen vaa'alle niin en olekaan laihtunut yhtään. Jotain keksejäki pitäny mennä syömään parina päivänä. Ja liikaa leipää koulussa, ikuinen pahe. Pitikin alkaa miettimään, nyt pelottaa että jos olenkin lihonut!? Mistä sen tietää kun omiin silmiin ei todellakaan voi luottaa. Sen vaan tiedän että monta senttiä sais lähteä mahasta ja reisistä.

Tavarataivas

Ostin vitosella mekon, joka kaipasi vähän tuunausta. Koska haluan kaiken heti valmiiksi, en jaksa olla huolellinen, ja tulos on sinne päin. Ehkä vielä korjailen hieman jälkiäni. Mutta on se silti söpö :) Olenkin nyt joulun jälkeen alessa shoppaillut enemmän kuin aikoihin (viime vuoden puolella ei ollut yhtään rahaa). Olen ostanut farkut, kirjan vaikka en yleensä osta romaaneja (kolmastoista kertomus, aivan ihana ja mukaansatempaava ainakin alussa) uudet rintsikat (elämäni ensimmäinen c-kuppi!?) ja...no, siinä kai ne olivat...äiti antoi aikaistettuna synttärilahjana 2 paitaa, ja avomies osti mulle pelin. Paljon uutta tavaraa, joista jokainen kyllä tuottaa iloa, vaikkei raha kuulemma teekään onnelliseksi. Niin, ja äiti osti minulle vielä uuden nahkatakin, täydellisesti istuva ja ihanan pitkä- ja leveähelmainen. Enkä ole edes maksanut äidille velkojani, hävettää vähän...mutta maksan ne kyllä!

Maha on litteämpi, mutta yllätyin silti iloisesti 3cm kavennuksesta parissa viikossa! En luota omiin havaintoihin, tarvitsen mittoja joita ei tarvitse tulkita. Painon tai senttejä. Haaveilen 10-15cm laihtumisesta reisistä.

Pilleritaivas

Tiedättehän sen mainoksen, jossa kaverilla on lotokone jolla arpoo seuraavan pillerin? Haluaisin sellaisen. Joudun syömään lääkkeitä valtavasti juuri nyt, määrä onneksi vähenee kun 5 antibioottipilleriä päivässä jää kohta pois kuurin loppuessa. Ja olen niin onnellinen kun uskalsin ryhtyä mielialalääkkeen vaihtoprosessiin, koska nyt voin paljon paremmin. Lievästi sanottuna. Olo on taivaallinen! Itse asiassa olen epäillyt maniaa, mutta kun en enää muista mikä on "normaalitila," masennuksen syvyyksistä nouseminen tuntuu euforialta. Cipralexit lensivät siis kuuseen, lomallahan söin niitä 2-3 krt annosta vain pitääkseni ahdistuksen kurissa. Nyt jumalaiset efexorit (jotka ovat sitäpaitsi halvempia, murto-osan cipran hinnasta) toimivat kuin unelma ja elämä hymyilee.

Ensimmäinen opiskeluviikko on takana, ja vaikka töitä on tulossa paljon, olen innostunut ja motivoitunut. Kaikki kurssit ovat mielenkiintoisia, siis ihan joka ikinen! Ja mikä parasta, olen pystynyt samantien tehtävien tekemisen ilman minkäänlaista väsymysahdistusta. Pidin jopa pienen esitelmän tänään kolmen päivän varoitusajalla (toki opettaja kysyi, haluanko näin pian vai tarvitsenko enemmän aikaa). Tämä jakso painottuu kirjallisuuteen ja englannin kieleen, joissa olen hyvä ja jotka kiinnostavat.

Entä sitten se toinen puoli? Se, että jouduin ostamaan eilen 28-tuumaiset farkut, kun kaapissa olevat eivät mahdu päälle? En laihduta nyt erityisellä vimmalla, en edes omista vaakaa ja syön normaalisti lämmintä ruokaa päivittäin. Mutta herkkuja ei edes tee mieli juurikaan, ja syön tosiaan vain nälkäisenä. Efexorit ovat kai vieneet jatkuvan ruokahalunkin, nyt pärjään ihan hyvin 1-2 aterialla päivässä. Tiistaina tosin tuli puklailtua buffetin vessassa, mutta muuten on mennyt ihan ok. Vatsakin on litteämpi :) Liikkunut olen vähän enemmän, kävellyt ja kotona nostellut painoja, tehnyt kyykkyjä jne. Tavoitefarkkuihin on matkaa, mutta haluan uskoa pystyväni siihen!

Kiva että sain uuden lukijan, vaikka laiskanlaisesti kirjoittelen :)