ruokavaliopohdintaa ja yhteiskunnan epäkohtia

Taas olen syönyt liikaa. Miksi minä en enää ole se tyttö jolla paino vain putoaa, eikä nouse edes vähän tai väliaikaisesti? Minä olen se joka jumittaa. Ja tiedän kyllä miksi, koska syön liikaa. No tänään oli ihan ok päivä, liikutamäärään nähden syömiset ihan kohtuulliset. Pyöräilin siis aamulla urheasti psykiatrille, jonka kanssa aloimme edistää mun terapiaan pääsyä. Viimeistään syksyllä siis. Ja lisäksi pieni kävelylenkki. Samalla mun lääke nostettiin tuplaan nykyisestä, 1-2 kk päästä katotaan auttaako. Terveyskeskuslääkäri oli laittanu mut minimiannokselle, vaikka vanhalla lääkkeellä oli maksimi eikä toiminu.

Mulla on ollu nyt viikon elämäni ensimmäiset laihdutuspillerit. En tosin joka päivä muista ottaa, ne pitää ottaa ennen syömistä, muuten alkaa närästää aika tuskallisesti. EN tiiä onko ne vaikuttanu, kai vähän aineenvaihdunta nopeutunu. Oon harkinnu karppaukseen ryhtymistä. Luin netistä tietoa, ja viljojen tms. poisjättö tuntuu kyllä hyvältä ajatukselta. Koska viime aikoina ei ole ollut mitään suklaanhimotusta, niin voi yrittää noista leivistä tms myös eroon. En kyllä kovin tiukkaa aio alkaa vetää, koska liika rasvansyönti pelottaa ja lihaa en aio enempää ainakaan syödä, et proteiinipitosia kasviksia ja kalaa. Ja kasviksia tai hedelmiä en syö kyllä liikaa, ehkä sillain valikoi et harvakseltaan niitä kaikkein sokeripitoisimpia. Tosi selkeetä tekstiä, valitan... karppaus.info on hyvä sivu (joo en jaksa linkittää).

Nii se psykiatrikäynti oli ihan ok, vaikka se vähä liikaa keskitty mun kouluun...aina se vitun koulu. Mä haluaisin et voisin puhua itsestäni ja koittaa itse parantua, enkä vaan sillain et koulun saa hoidettua vaan ihan kunnolla. Mitä väliä sillä on jos pystyy opiskelemaan, mut kaikki muu on ihan paskaa ja ahdistaa eikä pysty mihinkään? Mua ei kiinnosta opiskella. Piste. Nyt se on sanottu! EVVK. Mulla ei ole minkäänlaista motivaatiota. Koska musta tuntuu et se pahentaa oloa niin paljon. Mä olen vitun loinen, haen kelasta muiden maksamat veroäyrit enkä kykene edes koulua käymään saati sitten töihin. Musta ei vaan ole tämän yhteiskunnan vaatimuksiin, koko ajan pitäis olla tehokas ja oppia uutta ja vetää jotain vitun superelämää. Siihen päälle vielä 2,1 kakaraa ja omakotitalo. EI KIITOS! Tehkööt ne ylipitkää työpäivää jotka sitä haluaa, minä irtisanoudun. Jos olis mahdollista saada vaikka osa-aikatyö josta sais vähän palkkaa niin ottaisin, mut kun ei ole ajokorttia (millä rahalla!?) eikä koulutusta eikä kokemusta niin ei onnistu. Ja sit vielä pitäis olla tiimityöskentelijä ja aloitteellinen ja persoonallinen ja kannustava ja ja ja...kun ei mihinkään kelpaa niin olkoot.

Niin ja tästä saa sitte vetää herneet nenuun ja huomata, kuinka paska voikaan mielenterveytensä menettänyt ihminen olla. Laiska, tyhmä ja saamaton. Mutta älkää kuvitelko että elämä tuella ja lainalla on mitään luksusta, varsinkaan kun sitä pitää hoitaa seonneella päällä.

Niin sain mun ekan ihan virallisen diagnoosin tänään. Virallisesti hullu, vaikka lääkkeet on ollu jo puoltoista vuotta.