I don't want to talk about it

Kävin perjantaina kaupungilla miehen kanssa, ja selvisin! Tosin apteekissa alkoi sydän hakata ja välillä hermoilin, mutta paniikkia ei tullut. Nykyään pelkään mennä mihinkään tai olla kenenkään seurassa, kun pelkään että tulee paniikkikohtaus. En oo saanu nukuttua tiistain jälkeen kunnolla koska stressaa. Eka se psykiatrin käynti, sitte psykologi (johon en menny) ja sit se, että viikon päästä pitäis olla kouluun menossa. Enkä todellakaan ole siinä kunnossa, että haluaisin/pystyisin. Ja sit jos en käy siellä, en saa suorituksia ja sitte opintotukee joutuu maksamaan takas...tarvisin oikeesti sitä saikkua niin että voisin hakee sairaspäivärahaa. Mut eihän se psykiatri voinu mulle sitä kirjottaa. Ei se auta et sain takautuvasti saikkua, ku en kai voi sitä hakee enää viime kuulle. Vituttaa enkä tiiä et keneltä pitäis kysyä tai kuka vois auttaa.

En tajua et miten se psykiatri luuli et mä voisin mennä kouluun, ku mä en nykyään edes jaksa käydä suihkussa tarpeeks usein. Eilen kävin, puhtaat hiukset jee! Nii ja eilen alko ahistaa ku en päässy pelissä yhtä pomoa läpi, sikavaikee. Tai ei varmaan oo, mut oon niin surkea kaikissa peleissä et en osaa ees jotai 12-vee pelejä kunnolla. Eilen myös leivoin, ja aloin lukemaan kirjaa jonka sain äitiltä. Nyt se on melkeen lopussa, ja alan varmaan suoraan toisen osan, se on 5-osainen sarja. Ja heti aamulla imuroin, olin aika aktiivinen siis.

Syömisen suhteen on menny vähä oudosti: se karppauksen alottaminen alko sit ahistaa (ylläri) nii että en oo vielä ainakaan alottanu, ku tuntuu ettei voi mitään syödä mitä ennen, ja kaikki mitä pitäis syödä on kallista. Mut ei oikeen mikään maistu nytten, en ole moneen päivään saanu kahviakaan alas(!?) ja mikään ruoka ei maistu. Siis vaikka on nälkä. En jotenki uskalla ottaa mitän kaapista, eikä tee mieli. Ruisleipäki aiheuttaa puistatuksia...porkkanoita meillä kyllä on, sellasen vois kuoria itelleen. Mies onneks on hommissa tänään, ja saa siellä ruokaa nii ei kotona laiteta mitään. en jaksais alkaa improvisoimaan kaapeista, vaikka yleensä oon aika hyvä siinä ja se on hauskaakin.

Yhteenveto mun viikosta: Kaikki ahistaa koko ajan, välillä on ihan ok-hetkiäkin. Toisaalta elän aika lailla omassa kuplassa nyt, koska kaikki ulkomaailman asiat on niin pelottavia. Ja täällä kuplassa on ihan mukavaa, mut silti tiiän et joskus pitää alkaa elää normaalisti.

Tän päivän tavoitteet: Harjaan hiukset, siivoan tai tiskaan, siivoan kissojen laatikon, yritän päästä sen pomon läpi siittä pelistä, luen. Iso ehkä kaupassakäynnin suhteen, saatan mennä jopa yksin tai sitte mennään illalla yhessä.