Yötön yö

En nukkunut lainkaan tänä yönä. Mies lähti töihin ennen viittä, nousin ylös sen jälkeen (olisi käskenyt takaisin sänkyyn, jos olisin noussut aikaisemmin). Kun ei vaan saa unta. Paino junnaa samassa jo ties kuinka monetta päivää/viikkoa. Toissailtana en jaksanutkaan jumpata, eilen sitten jaksoin. Miehen piti mennä aikaisin nukkumaan, mutta halusi myös minua...joten rakastelun jälkeen nousin vielä ylös ja jumppasin. Toisaalta olen ylpeä itsekuristani, toisaalta pidän itseäni sekopäänä.

Kaikki tuntuu menevän paremmin nykyään. En stressaannu kouluasioista niin paljon, saan niitä tehtyä ajoissa, haluan mennä kouluun. Vielä kun saisi itsensä siivoamaan enemmän. Ja pitämään pyöräilystä, sitä kun on pakko tehdä. Eilen tosin kävelin kouluun, koska pyörä oli jäänyt viikonlopuksi sinne pihalle, ja olin taas aika ylpeä itsestäni. Ja laihtuisi edes vähän. Ehkä uskallan paljastaa painoni...tai en, odotan että se laskee. Jos se huomenna jo olisi tuon rajan ali, mistä se ei tunnu liikkuvan. Käsivarteni näyttävät paksuilta, samoin reidet ja pohkeet. Mutta jos pidän tämän itsekurin, ehkä ehkä...syön kuitenkin kohtuullisen paljon, joten kovin nopeaa laihtumista ei ole luvassa. Mutta peppu on kiinteytynyt, huomaan sen itsekin, samoin mies. Kävely ja muu treeni on tehnyt tehtävänsä. Sata lantionnostoa aina jumpatessa.

Kello on jo kuusi, ja alan tekemään jotakin hyödyllistä, vaikka siivoamaan, ennen kun pitää lähteä innokkaasti opiskelemaan.