Satoi vettä. Pyöräilin useita kilometrejä tanssitunnille päästäkseni. Tanssitunti oli peruttu. *vitunääliötmikseisiitäoltuilmoitettuniinkuinpitäis* Vedin syvään henkeä. Menin kauppaan, ostin tyhjyyttään ammottaviin kaappeihin täytettä (kävelin leipähyllyn ohi ja harhailin tutkimassa vanukkaiden kaloreita. Kysyin kevytculinessea muttei ollut, hävetti kun en ottanut sitten mitään sen tilalle). Takaraivossa on koko ajan ahdistus möykkynä joka ei ihan onnistu valtaamaan ajatuksia. Pelkään, että jokin saa minut napsahtamaan...en uskalla laittaa antennijohtoa telkkariin (uusi!), koska jos viritintä pitää jotenkin säätää, en ehkä osaa. Ja saatan kilahtaa. Pelkään myös, että jos syön liikaa, oksennan. Söin pienen rahkapurkin (nam), ostin soijasuklaajuomaa (en suklaata! hyvä minä, tuossa on 70kcal/dl) ja melkein tekee mieli ottaa ruisleipää juustolla mutten tiedä...leipää on vain pari palaa, enkä onneksi ostanut vaaleaa leipää, sitä on niin helppo ahmia. Pelkään leipää nykyään: koulussa voin ottaa, koska siellä ei voi hakea lisää tai muuten menettää kontrollia. Kotona taas leipä on mässyruokaa.
Kävin pyöräillessä kotiin kaikki ne, joille voisin soittaa, läpi. Tulos: en soita kenellekään. Yllättävää, tulos on aina sama. En halua osoittaa heikkoutta toisten edessä. Miehelle voi onneksi aina soittaa.
Toisaalta, jos nyt herkuttelisin ihan hyvällä omallatunnolla? Kohtuudella, sallisin itselleni vähän niin ei mene överiksi?
Nälkä tekee kaikesta niin paljon vaikeampaa.
---
lisäilin blogeja listaani. olen niin laiska, että yleensä menen Lady McHelinin blogin kautta niihin joita luen. Nyt on ainakin muutama lisätty.
mies soitti, ja lupasi auttaa telkkarin asennuksessa puhelimitse. taisin tajuta, ja käski vielä soittaa uudelleen jos tulee hätä.
en ole vielä syönyt mitään lisää (mennyt jo puoli tuntia).
sarcastic to the Captain
8 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti