sairas

Mä hajoon. En pysty menemään kouluun, koska jo bussissa alkaa ahdistaa niin, että lopulta hyppään pois ja melkein juoksen henkeä haukkoen kauas ihmisistä. Mutta miten mä voin lopettaa koulun? En siis lopettaa, vaan keskeyttää, mut kuitenkin...luuseri luuseri. Mies kuitenki ehkä ymmärsi jotain, kun yritin selittää et en mä oikeasti tee tätä tahallaan, ei tämä ole minua vaan sairautta. Sairaus väsyttää minut parin tunnin hereilläolon jälkeen, sairaus itkettää ja ahdistaa ja asettaa ne musertavat vaatimukset. Sairaus saa minut pelkäämään ihmisiä.

Pyysin kuntoutuksesta psykan/lääkärin ajan, et saan saikkua. Mun on pakko saada sitä, en voi mennä mihinkään tällaisena.

Eilen vedin järkyttävän määrän jäätelöä, keksejä ja pizzaa. Koska ahdisti. Mä en halua bediä, mä en halua mitään sh:ta, mä haluan parantua. Mä haluan parantua tästä paskasta ahdistuksesta. Mä en halua vetää lääkkeitä että pystyn edes kotona olemaan normaalisti, en pysty mihinkään lähemään, kaikki tuijottaa enkä voi kuunnella kun ihmiset puhuu. Mä tunnen itseni sairaammaksi kuin ikinä.

AH-DIS-TAA.