Blaablaa

On epätodellisen vaikeaa muokata tätä blogia, mutta muutinpas nyt nuita lukemiani. Eli lisäsin yhden ja poistin niitä, jotka eivät päivity.

Heräsin tänään puoli kymmenen, näin painajaista jossa yritin huutaa ja viiltää saadakseni ihmiset kuuntelemaan ja huomioimaan, mutta kukaan ei kuunnellut. Olin hiestä märkä kun heräsin. Jätin onnellisesti ryhmätyötunnit tältä päivältä. Ne on kaikista ahdistavimpia, kun pitäis olla vastuussa muillekin kuin itselle. Ei kiitos. Huomenna (iso ehkä) menen iltatunneille, koska siellä on helpompaa (ei ole tuttuja) ja sitten tanssiin. En kyllä tiedä miten, koska bussikortti loppui eikä sitä ole järkeä ladata jos en käy kuin kerran viikossa jossakin. Kävelen ehkä jos ei ole kovin kylmä.

Vaikka tän koulupäätöksen tekemisestä on vasta päivä, on helpompi olla. Ei ole koko ajan sitä ahdistusta niskassa että pitääpitää ja kaikki ryhmätyöt ja esitykset sun muut paskat on pahimpia. Miksi opiskelua ei voi hoitaa itsenäisesti, ilman riippuvaisuutta toisista? Tai läsnäolopakkoja? Kun tietää, että on pakko mennä, se on heti vaikeampaa. Ajatukset menee näin: pakko mennä - ei saa ahdistua - jos nyt oon pois, menee vaikeammaksi - ahdistaa - ei saa ahdistua...

Juon lämmitettyä kahvia, vaikka maha ei vissiin tykkää. Siis kahvista, tuskin se lämmittäminen siihen vaikuttaa. Aloin tekemään yhtä juttua, johon pitäis katsoa aika, ja nyt en muista yhtään kauanko aikaa on menny. Katoin kyllä kelloa, mut...en oikeen keskity kovin hyvin.

Eilen puhuttiin tästä mun sekoilusta miehen kans. Se kai tajus jotenki. Mut sit se kyseli et mitä jos ihmiset kysyy, kun se on antanu ymmärtää et meillä on kaikki normaalia. Ja et miten se ite jaksaa, ja mitä se voi tehä jos mä vaan nukun kämpillä. Mä sanoin et se voi tehdä ihan miten tekis normaalistikin, ja et saa mun hulluudesta keroa ihmisille (tarkoitti kai sen porukoita jne.) Mulle on ihan sama vaikka koko maailma tietäis. Äitille aion kertoa ku meen ens viikonloppuna sinne.

Sain psykalle ajan ens kuun alkuun, toivottavasti se antaa saikkua mulle. No jos en käy koulussa ennen sitä, kai se uskoo et en voi käydä. Parempi kai olla saikulla kun kokonaan lopettaa. Ajattelin kyllä et koitan saada pari suoritusta nyt, sellasia mihin ei tarvi käydä missään jne. Joiltaki mukavilta opettajilta voi kysyä et järjestyykö. 3 kurssia on sellaisa, mitkä ehkä voi tehä. Seittemästä kolme on aika hyvin. Ens kuussa on myös sille psykologille aika. En tiiä miten mun pitää tehä koulun kans, ilmottaudunko poissaolevaksi vai mitä hittoa, se saa auttaa siinä hommassa. Laittaa vaikka opolle sähköpostia. Ku oon nii huono its selittämään mitään, jos ei ole edes mitään lappuja et "tän pää on pipi, tää on nyt lomalla."

Eilen hain lisää lääkkeitä ku oli lopussa. Siis sillon aamulla, ku yritin mennä kouluun mut en voinu. Ostin samalla maitohappobakteeria, ku maha on kipee kaikesta lääkkeistä ja paskasta. Ku piti vetää tramalia ja panacodia ja relaxanttia tohon niskaan/selkään/hartioihin, vieläki on kyl jumissa ja kipee. ajattelin mennä hierontaan, ku mulla on sellasia etukuponkeja. Pitääki soittaa nyt heti. Ja sit vien roskat, oonko vähä reipas. Ku siivosin kissojen laatikon, nii ei viiti jättää haisemaan. Ja sit pitää putsata akvaariotaki.

Mulla o joku puheripuli, hirveen pitkä tuli. Enkä jaksanu korjata kirjotusvirheitä äläkää välittäkö.