Mun _niin_ tekee mieli mennä alakertaan, etsiä sievästä lääkekassistani joku kiva pilleri ja otta se kera kuplajuomalasin tänne ylös ja vetää naamariin. Nousin jo sitä varten tuolista ylös.
Tänään on ollu tv:ssä joku lääketeemapäivä, joku mies tappanu ex-vaimonsa lääke-viina-huuruissa. oon juonu kultalonkeron, paukun salmaria ja laimean kossupaukun. Alkaa laskea pikkuhiljaa ja siksipä kaipailen jotain muuta. Turvallista. Alkoholi ja nukkuminen on so-not-hyvä yhdistelmä.
Sisko ja sen mies tulee tänne huomenna, lisää syitä ahdistua (tän mässäyksen lisäksi). Mun sisko-suhteeni on siis hyvin vaikeasti kuvailtava ja vaikea, en sitä tässä kummemmin selitä (koska se on mahdotonta: 20 vuoden tapahtumat parissa kappaleessa). Mutta se tunne, että kunpa asiat olisivat niinkuin ennen, valtaa alaa koko ajan kun odotan tapaamista. Ja mä en selviä siitä. Mä en selviä tästä illasta ja yöstä.
Tekee mieli sulkea silmät ja kadota, nukahtaa eikä herätä. Mun on niin vaikeaa revetä kahden kodin välillä, kahden fyysisen paikan, kahden perheen: mun ja miehen, ja mun oma perhe.
sarcastic to the Captain
8 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti