Pilleritaivas

Tiedättehän sen mainoksen, jossa kaverilla on lotokone jolla arpoo seuraavan pillerin? Haluaisin sellaisen. Joudun syömään lääkkeitä valtavasti juuri nyt, määrä onneksi vähenee kun 5 antibioottipilleriä päivässä jää kohta pois kuurin loppuessa. Ja olen niin onnellinen kun uskalsin ryhtyä mielialalääkkeen vaihtoprosessiin, koska nyt voin paljon paremmin. Lievästi sanottuna. Olo on taivaallinen! Itse asiassa olen epäillyt maniaa, mutta kun en enää muista mikä on "normaalitila," masennuksen syvyyksistä nouseminen tuntuu euforialta. Cipralexit lensivät siis kuuseen, lomallahan söin niitä 2-3 krt annosta vain pitääkseni ahdistuksen kurissa. Nyt jumalaiset efexorit (jotka ovat sitäpaitsi halvempia, murto-osan cipran hinnasta) toimivat kuin unelma ja elämä hymyilee.

Ensimmäinen opiskeluviikko on takana, ja vaikka töitä on tulossa paljon, olen innostunut ja motivoitunut. Kaikki kurssit ovat mielenkiintoisia, siis ihan joka ikinen! Ja mikä parasta, olen pystynyt samantien tehtävien tekemisen ilman minkäänlaista väsymysahdistusta. Pidin jopa pienen esitelmän tänään kolmen päivän varoitusajalla (toki opettaja kysyi, haluanko näin pian vai tarvitsenko enemmän aikaa). Tämä jakso painottuu kirjallisuuteen ja englannin kieleen, joissa olen hyvä ja jotka kiinnostavat.

Entä sitten se toinen puoli? Se, että jouduin ostamaan eilen 28-tuumaiset farkut, kun kaapissa olevat eivät mahdu päälle? En laihduta nyt erityisellä vimmalla, en edes omista vaakaa ja syön normaalisti lämmintä ruokaa päivittäin. Mutta herkkuja ei edes tee mieli juurikaan, ja syön tosiaan vain nälkäisenä. Efexorit ovat kai vieneet jatkuvan ruokahalunkin, nyt pärjään ihan hyvin 1-2 aterialla päivässä. Tiistaina tosin tuli puklailtua buffetin vessassa, mutta muuten on mennyt ihan ok. Vatsakin on litteämpi :) Liikkunut olen vähän enemmän, kävellyt ja kotona nostellut painoja, tehnyt kyykkyjä jne. Tavoitefarkkuihin on matkaa, mutta haluan uskoa pystyväni siihen!

Kiva että sain uuden lukijan, vaikka laiskanlaisesti kirjoittelen :)